TESY: TULIKS TENKKAPOO LUANNOST?

Siilinpoikanen

Siilien määrä vähenee huolestuttavasti vuosi vuodelta. Ihmisasutuksen lähelle hakeutuvana eläimenä siiliä uhkaavat liikenne ja ympäristömyrkyt. Myös leudot ja vähälumiset talvet heikentävät siilien mahdollisuutta menestykselliseen talvehtimiseen. Turussa on muutamia rauhallisia laitakaupunkialueita, joissa siilejä vielä tavataan.

Siilinpoikaset syntyvät sokeina, kuuroina ja karvattomina, piikkipeite niille kehittyy ensimmäisten elinviikkojen aikana. Kuukauden ikäisenä poikaset alkavat seurata emoaan ruokapaikoille ja itsenäistyvät parikuisina. Vieroitettu siilinpoikanen painaa noin 250 grammaa. Jos luonnossa tapaa tätä pienemmän poikasen tai poikanen on heikkokuntoinen, sen voi toimittaa eläinhoitolaan hoitoon. Kärpäset saattavat munia huonokuntoisten poikasten iholle. Kärpäsenmunat näkyvät pieninä riisinjyvinä useimmiten siilin korvien ja silmien alueella. Tällainen poikanen on välittömän avun tarpeessa.

Pystyäkseen horrostamaan siilin tulee painaa syksyllä vähintään 700 grammaa. Siilien ruokkiminen pihapiirissä on suotavaa jo siilikannan säilymisen vuoksi. Siilin on luonnostaan hyönteissyöjä, mutta sille maistuu erinomaisesti myös kissanruoka, keitetty kala ja jopa pähkinät. Maitotuotteita tulee välttää, sillä siilit ovat laktoosi-intolerantteja.

Jos ruokinnan avulla onnistuu saamaan siilejä pihavieraiksi, niille olisi hyvä rakentaa talvipesä. Erilaisia hyviä talvipesämalleja löytyy netistä esim. siilikiikarissa.fi. –sivustolta. On kuitenkin muistettava ettei luonnonvaraista eläintä saa ottaa elätiksi, eli siiliä ei saa aitaamalla vangita omalle kotipihalleen. Auttamalla siilejä ruokinnalla ja talvipesillä säilytämme luonnonvaraisen siilin jälkipolviemmekin ihasteltavaksi.

Teksti ja kuva Heidi Leyser-Kopra

Turun Kaupungin eläinhoitola - Vanha Tampereentie 229, 20380 Turku - puh. 0400 213 436